perjantai 31. toukokuuta 2013

ÄKÄINEN HAASTE

Päätin osallistua Silmukan ytimestä-haasteeseen ja toukokuun aihe oli LINTU. Meinasi mennä ihan tipoille valmistuminen.. mutta tässä se nyt siten on ..minun toukokuuhuni sopiva lintu
Jos aiheena olisi ollut omakuva niin tämä kävisi tällä kuulla siihenkin.
En ikinä ole tuntenut viehätystä näihin hahmoihin mutta Novitan joululehdestä ohjeen nappasin ja ajattelin että hoidokit voisivat jopa tykätä,.. saattaapi olla että tää Red saapi seuraa tahi ei. Jotenkin mieltymys kyseisiin lintuihin  kasvoi jo sen verran että mukeja kaupassa hiplasin.. mutta pelit saa pysyä poissa. Elämä on jo muutenkin peliä joten ne jätän suosiolla pois.
Lintu oli virkattuna ja pulleana jo aikoja MUTTA ihmisellä jolla on kaikkea niin HUOPA!!! Kaupasta katselin mutta hinta oli mielestäni törkeä sille joka on nyt "edunvalvonnassa"..tiesin huopaa ehkä olevan JOSSAIN.. niih.. piilon vieressä . Eilen huomasin että APUA... taas yksi haaste johon voin  nolona sanoa että epäonnistuin ja siitä se penkominen lähti.
Jäisikö kevään äkäisyys nyt sitten tähän lintuun? =)
Huomenna tulee kesäkuun haaste JA alkaa KYH!!!!!

torstai 30. toukokuuta 2013

UHRAUTUMINEN...

Tämä sana jos mikä kuvaa minua. Olen elämäni suurissa kysymyksissä aina uhrautunut ja ajatellu ensiksi muita ja sitten myöhemmin kun on ollut aikaa itseäni vasta.
Olipas se lähes katkeruutta tihkuva lause, sanoisinko. Uhrautumisen taustalla on kuitenkin ollut aina myös se, että olen halunnut tehdä asiat niin kuin minusta on kuulunut tehdä. Kyllä minä kipuilen jatkuvasti näiden vuoksi ja uhmailen mielessäni vielä tekeväni mitä haluan. Voihan se olla, että loppupeileissä minä saan sen kirkkaan kruunun tai sitten en.
En minä kuitenkaan katkerakaan ole koska olen uhrautumiseni tehnyt myös rakkaitteni puolesta.Kun ei mieti valintojaan sen kummemmin niin sitä kummasti vaan porskuttelee uhrinakin =)
Kummasti oon osannu olla tämän kuukauden urhautumatta tähän aakkostarina-haasteeseen. Ei menny taas yhtään niinkuin piti... ei lähellekään.

MAAILMALLE

Maailmalle pistin siis taas kahdet ylipolvensukat vaikkei minun pitänyt niitä edes neuloa.. mutta kun kauniisti pyydettiin niin minkäs teet muuta kuin teet =)
Serkkusein tilasi sukat lahjaksi kaverilleen. serkkuselle neuloin joskus aikaa sitten samanmoiset joihin kaveri olikin ihastunut.Sukat on tuttuun tapaan Fabelista
 



Esikoiseni tilasi myös kaverilleen sukat ja ne valmistuin Delighista.


Nyt ei muuta kuin paiskitaan huominen vielä töitä ja kesäkuu ollaan lomalla vai ollaanko?
Koska minähän lähdin mukaan KYH:iin. Tämä onkin minun toinen kertani ..viime kesänä nukuin ohi ilmoittautumisen ja meinasi jopa harmittaakin..  

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

KYYNELEITÄ..

Kun pari vuotta sitten esimiehestä/ystävästäni tuli mummi niin virkkasin hänelle ilonkyynelille liinan, joka sitten päätyikin pikku prinsessan kasteliinaksi.
Tulipa ystävästäni  kaksinkertainen mummo ja hänpä sitten tekstaili minulle josko pikku prinssi saisi samanlaisen. Syvä huokaus kumpusi sisältäni koska... aikaa oli seuraavaan päivään. Oli normi työpäivä ja en tiennyt oliko kangastakaan tarpeeksi. Pyytäjä tietenkin anteeksi pyytelemään ja harmittelemaan , että oli näin myöhään asialla. Ja toki otin haasteen vastaan...
Voinen kertoa , että en ollut ehkä kovin sosiaalinen virkatessani. Olin alussa aika hymynaama kun asia luisti mutta sitten alkoi vaihe "ei se oo työ eikä mikään jota ei jokunen kerta purettaisi"..*syvä huokaus*. Lopulta ilta päättyi turhautumiseen ja nakkasin työn pois .. taisi siinä herahtaa muutama kiukkukyynelkin.
Aamulla nousin kello viisi ja uusin virkein silmin aloin jatkamaan ja ...
Prinssi sai kasteliinansa =)

torstai 16. toukokuuta 2013

RIIHIKUIVAA...

Minulle on kevään aikana iskeny facebook-ärsytys. Huomaan ärsyyntyväni ihmisten päivityksistä..Pienemmässä mittasuhteessa myös blogiärsytyskin.
Blogiärsytys on erilaista kuitenkin. Ärsyynnyn itselleni kun katselen toisten tekemiä ja tunnen itseni maailman tekemättömämmäksi ihmiseksi ja luovuutta en sitten omaa pätkääkään.
Naamakirja-ärsytys on sitten ihan eri luokkaa. Ihmiset natisee jonnin joutavista pienistä asioista, vaikka on siellä niitä aurinkoisiakin ystäviä. Ja itsehän minä olen heidät ystäväkseni valinnut joten miksi siis valitan.. noh koska taidan kuulua niihin tympesiin naamakirjavalittajiin.
Noh tämä johdatti siis minut riihikuiviin ajatuksiin. Minulle riihikuiva tarkoittaa nyt rahaa..tuohta.. mania...pätäkkää. Kuitenkin jotain sellaista joka aina tipahtaa tilille ansaitusta työstä ja sieltä häviää salakavalasti.. jotain mitä ilman en voi olla ja jota ei koskaan ole liikaa (ainakaan minulla).
Eilen tätä riihikuivaa taas pankin ylläpitämälle tilille tipahti eli lue : TILIPÄIVÄ. Naamakirjassa joku mainitsi myös tilipäivästä ja päivitti tutulla tyylillä että tili tuli tili meni.
Noh joku päivä sellainen vaan ärsyttää ihan suunnattomasti (ANTEEKSI).Sitä aina miettii miten tili meni... vaan pysähtyykö sitä miettimään että sainhan minä sillä jotain vaikka numeroita siirtelin koneella pelkästään.
Jos sitä tiliä ei olisi tipahtanu tilille niin ei olisi kuivaa sänkyä, ei sänkyä ehkä ollenkaan, ei kattoa pään päällä, ei lämpöä ei ruokaa... oikeastaan sain sen mitä tarvitsen . Ja vielä hiukan jäi jopa turhuuteen... eli..asiat on kuitenkin aika hyvin.
 Riihikuivallani sain nimittäin myös ei tarvittavat 220kcl .

Salaista arvontaa...


Minun kevään SNYPYKKÄISENI arpoo... =)

LOPPUU...

...kaikki kiva aikanaan. Mutta tämän keväinen ihana SNY:ni lähetti kahvia ja suklaata ...JA JUURI SOPIVASSA SUHTEESSA =)
Kaunis orvokki-kortti paljasti salaisuuden 
ja kaunista Catania -lankaa. Minulla onkin viime päivät pyöriny virkkausjutut ihan villisti päässä. Mutta pakko työstää  ensin kahdet tilatut ylipolven sukat.. vaikka murisenkin turhautuneena . 
Langan päällä kauniit silmukkamerkit joista toinen oli rikki...vaan eipä hätiä mitä .. kerrankin minulla oli puristushelmiäkin keittiönpöydällä levällään ja DADAAAAAAAAAAA näpertelin homman kokoon. Siis joskus osaan yllättää itsenikin nopeudellani.
Kevään SNY oli Nenniamalia .
Blogisi on minullekin uusi tuttavuus jonne tästä pian suuntaankin. Kiitos ihanasta keväästä ja älä edes mieti...OLIT IHANA SNY =))
 

tiistai 14. toukokuuta 2013

PUUTARHA,,,

Menin kai niin maitohapoille viime kerrasta joten toipuminen on kestänyt. Minulla taitaa mennä tämä kirjoittaminen koottuiksi selityksiksi mutta jospa kehittyisin vielä loppumetreillä kirjoittamaan jotain luovaakin.
Puutarha.. sana tuo mieleen vesilähteen solinaa, vaaleanpunaista, lilaa, valkoista kukkaa. Voin sieluni silmin nähdä jotain hiukan japanilaistyylistä maalaisromantikkaa. Kaiken kruunaa valkopitsinen kalusto ja romanttinen päiväkahvihetki.Kärpästen surinaa, perhosten lentoa ja lämmin ihana aurinko.
Todellisuus...palanut nurmikko, kuolleita karahkoita( Lue: kukkia),entinen valkoinen muovituoli, hiekkalapioita ja -sankoja hujan hajan. Minun peukalossa ei viherrä mikään..
Onneksi ulkonakin sataa .

lauantai 4. toukokuuta 2013

MAITOHAPOILLA..

Voisin luritella pitkälti aina sisälläni kimpoilevasta urheilukipinästä joka kaatunee alkumetreilleen siihen ,että menen liian lujaa enkä omalla tahdillani. Väsähdän ja innostus lakkaa.
Olen kuitenkin vuorokauden ajan taas mietiskellyt elämää. Miettiny miksi elämässä on niin paljon itsekkyyttä, kateutta, ilkeyttä....Näinä tunteina on kyyneleitä valunnut rikkauksiin asti. Puhdistavaa, onko? En tiedä koska minulla ei ole vastauksia.
Minun sydän ja sielu.. ne ovat maitohapoilla tänään..NYT!

VAUVAMUISTAMISTA

Esimiehestäni tuli kaksinkertainen mummo. Tekaisinpa muistamisen uuden pikku prinssin syntymän johdosta

kortti onnittelemaan koko perhettä


Junasukat prinssille ja isolle siskolle sitten omat sukkansa
 

torstai 2. toukokuuta 2013

RINTANEULA

Rintanappi aikakauden nuorena rintaneula tuo mieleeni heti jonkinlaisen negatiivissävyisen ajatuksen. Kun aikoinani itseni vuorasin erilaisten bändien ja aatteiden rintanapeilla niin rintaneulat kuului minusta vain vanhoille  arvokkaille rouville.Ja sellaistahan minusta ei tulisi koskaan ja ei ole tullutkaan.
Kun elämäni ensimmäisen rintaneulan, sellaisen oikean ja hienonkin jopa, sain tyttärien isältä eräänä jouluna lahjaksi olin tyrmistynyt. Rintaneula... MINULLE!!! Ehkä silloin jo joku ounasteli suhteemme lähtölaskun alkua vaikka tämä samainen rintaneula pääsikin koristamaan häämekkoani. Se olikin rintaneulan ensimmäinen ja viimeinen julkinen esiintyminen. Mukanani matkannut  kuitenkin kaikki nämä vuodet sekasotkuisessa korulaatikossa .Vaikka paljon olenkin entisestä viskannut ajan kuluessa metsikköön niin jostain kumman syystä en korujani. Ehkä harakka on aina harakka sittenkin.
Makustellessani rintaneula sanaa kuitenkin mieleeni kaikesta negatiivisuudesta huolimatta ponnahtaa jotain lämmittävää ja ihanaakin. Korulippaasta löytyy muitakin rintaneuloja ja pitämättömiä, koska rinnuksiani koristaa yleensä erilaiset ruokatahrat ja kuolat ja räät. Osa omia ja osa ihanien hoidokkien tuotoksia. Siksi rintarossit olkoon lojumassa laatikossa. Olen vain jossain vaiheessa kokoelmaa kartuttanut ihan siitä "suosi käsintehtyä"- aatetta ylläpitäen.
Mutta ettei elämä olisi  yksiselitteistä niin laatikossa on myös aarteeni. Rintaneula, jonka haluan sitten joskus koristelevan minun harmaata olemustani jossain vanhainkodissa istuessani tuolissa huivi harteilla. Koru jonka sain eräänä äitienpäivänä vuosia vuosia sitten. Esikoiseni oli lahjaksi sen koulussa tehnyt.. silkkimaalein silkkikankaalle. Se koru on silmiä hivelevän kaunis , vaalean sinistä ja kultaa.
Jotain hyvää siinä "väärän" korun ostajassakin oli. Sain kaksi ihanaa ja kaunista ja niin rakasta tytärtä.

LISÄÄ HAASTETTA ELÄMÄÄN...

Sattuipa silmiini tämä  täältä ja jo vain... ei kun mukaan ja matkaan!!




Kuukauden haaste on LINTU =)

Kun kerran oppii..niin miksi lopettaisi...

Sukkailua on elämäni. Joku Snyy kierros, joku ihana salainen(Anteeksi kun muistini ei ihan pelaa)lähetti minulle Fabelia... nämä ei venyny ihan yli polven mutta polvisukiksi kylläkin.Ja sattuipa kerrankin Fabel joka kerällä oli niin ihanaa mutta lopputulos neulottuna...ei ollutkaan minun juttu. Vaan no hätä..eiköhän näille jalat löydy =))
Ja ihan huippu juttu myös se että kerästä jäi vain hippunen.. ei tullu jämäkerää =))

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

TIPPALEIPÄ...

Räntää..vettä...kylmää koleaa..VAPPU! Minne hävisi ne hurjat vaput kun piti ostaa uudet kevätvaatteet ja kirmaista juhlimaan? Minne ne aamut kun  kotiin palasi juhlija  aamun valjetessa rapaisin kengin ja muutoinkin rähjäisen väsyneenä? Mihin hävisi vappu jolloin ensimmäisen kerran sai lähteä valkolakki päässä juhlimaan?
Niin.. ne hävisi jonnekin unholaan kun tuli "rinssi" varastaen sydämen ja sitten haikara toi prinsessoja. Vaput muuttui sokerisiksi, munkkirasvan käryisiksi, simapullojen poksahteluksi , ilmapallojen paukahteluiksi ja ikkunan pesuiksi.
Elämä kulkee kulkuaan. Prinssistä vain haalea muisto ja prinsessaiset kumpikin tahoillaan.
 Juhlapäivät menee päivien ketjussa..ohitse lipuen.
Huolestuttavaa mutta tämä vappu oli tipaton...ei leivätön mutta tippaleivätön. Tähän on siis tultu, mutta munkkien leivonnasta pidin vielä tiukasti kiinni. Vaikka ikkunan pesusta luistinkin ja tippaleipä jäi kaupan hyllylle.
Ensi vuonna repäisen taas ja palaan ruotuun. AINAKIN yksi tippaleipä on saatava =)